Skip to content

Opettaja kasvattaa ja vähän myykin

Oppilas selaa matematiikan kirjaa. Kuva: Minna-Liisa Penttilä

Panu Tuominen ja Sanna Allen ovat molemmat opettajia, vaikka heidän työpäivissään ei ole juuri muuta yhteistä kuin luokkahuone ja oppilaat. Ala-asteella ja ammattikoulussa opettajien haasteet ovat hyvin erilaisia, ja työpäivät täyttyvät eri asioista.

Panu Tuominen opettaa isossa ammattioppilaitoksessa yhteiskunta-, yritys- ja työelämätietoa. Suurin osa oppilaista on 16–19-vuotiaita.

– Useimmiten työni on hyvin mukavaa ja antoisaa, mutta joukkoon mahtuu niitäkin päiviä, jolloin tunnen vetäväni melkein kivirekeä perässäni. Opettamani pakollinen oppiaine on joidenkin oppilaiden mielestä tylsä, Panu sanoo.

Hänen ei tarvitse miettiä kauan työnsä haastavinta puolta.

– Jos oppilas ei pidä lukemisesta ja on valinnut lukion sijaan ammattiopinnot, häntä eivät silloin välttämättä kiinnosta perinteiset lukuaineet, vaan ammattiin valmistuminen. Silloin on haastavaa kietoa asiat sellaiseen muotoon, että oppilaalla on motivaatio opiskella niitä. Joten työni on vähän kuin myymistä, Panu kuvailee.

Joskus kerrataan sääntöjä

Sanna Allen puolestaan on englannin ja ruotsin kielen opettaja pienen kaupungin ala-asteella. Ala-asteikäiset ovat Sannan mukaan hyvin kiinnostuneita kaikesta opiskelusta, ja englantia opiskellaan mielellään. Hän kertoo yhdeksi työnsä parhaaksi puoleksi päivien vaihtelevuuden.

– Englanti on alakoululaisille uutta ja kiinnostavaa. Koska sitä kuulee paljon, osataan sitä jo ennestäänkin vähän. Koulussamme voi valita ruotsin kielen valinnaisaineeksi, ja sen ottavat ovat tosi innostuneita siitäkin. Parasta työssäni on se, kun huomaan oppilaan innostuvan kielestä ja oppivan, Sanna kertoo.

Alakoulun tunneilla aikaa käytetään paljon muuhunkin kuin itse kielen opiskeluun.

– Ainakin puolet työstäni on kasvatustyötä. Kerrataan työskentely-, yhteistyö- ja käytöstapoja sekä sääntöjä ja niiden noudattamista, Sanna kertoo.

Opetustyön lisäksi opettajan aikaa vie tuntien valmisteleminen. Panu pyrkii tekemään työt työpisteellään ja kantaa harvemmin papereitaan kotiin, mutta Sanna korjaa usein viikonloppuisin kokeita ja suunnittelee tunteja.

– Koska otin käyttööni uuden kirjasarjan, tuntien valmisteleminen vie vähän kauemmin aikaa. Toisaalta nyt kolmantena opetusvuonna osaan hyödyntää jo aiempia kokemuksiani. Voin suunnitella tunnit todella vapaasti ja milloin haluan. Englantiin on saatavilla paljon erilaisia materiaaleja, ja joskus melkein iskee valinnan vaikeus, Sanna kertoo.

Opettajan pelko ja vastuu

Molemmat opettajat päätyivät työhönsä sattumien kautta. Sanna ei vielä opetusharjoittelua tehdessään ollut ajatellut ala-astetta mahdolliseksi työpaikakseen, mutta huomasi avoimen paikan ja lähetti hakemuksen. Panu puolestaan kiinnostui opettajan työstä opettajasijaisuuksia tehdessään ja suorittaa nyt parhaillaan työn ohessa pätevyysopintoja.

– En haluaisi työskennellä ala-asteen luokanopettajana. Vastuu muun muassa oppilaiden luku- ja kirjoitustaidosta tuntuisi todella isolta. Mutta lukio-opettajan työ kiinnostaa, hän miettii.

Sanna tunnistaa Panun pelon ja on itsekin miettinyt vastuutaan kielen oppimisessa. Sannakin voisi ajatella työskentelevänsä myös muilla asteilla.

– Pelko vastuusta hälvenee, kun on aidosti läsnä oppilaiden kanssa. Tarvitaan myös tiivistä yhteistyötä luokanopettajien ja muun henkilökunnan kanssa, jotta esimerkiksi tukiopetustarve tunnistetaan. Mutta alakoulussa oppimistavoitteet ovat aika suppeat, tärkeintä on välittää innostus kieleen ja opettaa perusasioita, Sanna toteaa.

Mistä syntyy opettajan auktoriteetti?

Sanna Allenin mielestä opettajan auktoriteetti syntyy muun muassa siitä, että on tasapuolinen oppilaille ja vaatii kaikilta samojen sääntöjen noudattamista. ”Rakkautta ja rajoja” on hänen mukaansa toimiva sanapari kuvaamaan ala-asteen opettajan työtä. Opettajan tulee luoda turvallinen oppimisympäristö kaikille ja olla rohkeasti johtaja luokassa. Muuten sen roolin ottaa joku muu.

– Itselleen täytyy osata myös nauraa. Ei kannata pelätä kasvojen menettämistä oppilaiden edessä, sillä huumoriakin tarvitaan. Opettaja ei voi tietää kaikesta kaikkea, mutta asioista voi aina ottaa selvää. Työssä pitää olla sinut itsensä kanssa, kärsivällinen ja innostunut oppiaineesta sekä välittää aidosti lapsista ja kyetä asettumaan heidän asemaansa.

Panu Tuominen kokee, että nuorten kanssa saattaa olla hyötyä siitä, että on itse nuori ja miespuolinen opettaja. Sopivasti täytyy olla rento, mutta ei liikaa. Muuten auktoriteetti voi laskea.

– Ammattioppilaitoksen aineenopettajan työ sopii kärsivälliselle henkilölle, joka ei ole luonteeltaan nipo, vaan enemmänkin rennonpuoleinen. On ymmärrettävä oppilaiden realiteetit, sillä kaikille ei voi opettaa asioita samalla tavalla.

Teksti: Kirsi Pitkäranta, Viestintätoimisto Deski Oy

Tietoa alasta

Kasvatustieteen opiskelu yliopistossa

Opettajan pedagogiset opinnot

Ammatilliset opettajakorkeakoulut

Opetusala TEM:n Ammattinetissä

Koulutus

Opetus- ja kasvatustyön koulutukset yliopistoissa

Linki vie hakutulossivulle, jossa voit rajata hakutulosta esimerkiski sijainnin mukaan.