Skip to content

Korkeakoulujen syksyn yhteishaun tulokset valmiita. Korkeakoulut ilmoittavat valinnan tuloksesta hakijoille. 

 

Espanja tarttui vaihto-oppilaana

Vaihto-opiskelija istuu lentokentällä matkalaukun vieressä.

”Tuolla on Pauliina! Perhe Nuñez Cuello huusi espanjaksi ja ryntäsi halaamaan poskisuudelmien kera”, Pauliina Saukkoriipi muistelee ensi tapaamisestaan lentokentällä isäntäperheensä kanssa.

Pauliina Saukkoriipi oli lentänyt Oulusta tuntikausia Dominikaaniseen tasavaltaan. Ympärillä puhuttiin espanjaa ja lämpötila oli trooppinen. San Francisco de Macoríksesta tulisi Pauliinan uusi kotikaupunki seuraavan vuoden ajaksi.

Nainen kävelee matkalaukun kanssa lentokentällä.– Isäntäperhe otti minut avosylin vastaan, ja olin heti yksi perheenjäsenistä. He olivat rentoja ja tosi mukavia. Huomasin nopeasti, että perheen isä oli se, jonka sana oli kaikessa viimeinen, Pauliina kertoo.

Pauliina sai oman huoneen noin 300-neliöisessä talossa, jossa asui vanhempien lisäksi kolme Pauliinan uutta ”sisarusta”. Ruuanlaitosta tai kotitöistä ei tarvinnut huolehtia lukuun ottamatta oman huoneen järjestämistä, sillä kaikesta muusta piti huolen perheen palvelija.

Vaikka Pauliina olikin jo ala-asteikäisenä tehnyt päätöksen lähteä vaihto-oppilaaksi, oli mielessä ollut aina Yhdysvallat.

– Vasta vaihto-oppilashaastattelussa aloin miettiä muita kohteita. Päädyin Dominikaaniseen tasavaltaan siksi, että se on niin erilainen maa, ja siellä on lämmin. Lisäksi oppisin espanjan kielen, mutta myös englantini vahvistuisi, Pauliina kertoo valinnoistaan.

Aamu alkoi rukouksella

Pauliina pukeutui arkisin koulupukuun ja käveli parisataa metriä kouluun. Päivät alkoivat puoli seitsemältä, jolloin katolilaisen koulun pihalle kokoonnuttiin nunnien pitämään uskonnolliseen aamunavaukseen. Kansallislaulu laulettiin joka aamu yhdessä. Koulupäivä kesti kuusi tuntia.

– Meille opetettiin niitä asioita, joita me opiskelemme Suomessa yläasteella. Vaikka taso oli heikompi, oli koulunkäynti kurinalaista. Esimerkiksi kotiläksyistä jaettiin pisteitä. Huomattava ero oli se, että vieraiden kielten tunnit pidettiin kokonaan opiskeltavalla kielellä.

Pauliinan koulukaverit olivat 15–19-vuotiaita. He ottivat suomalaistytön hyvin porukkaansa, vaikka eivät pitäneetkään Pauliinan tarjoamasta salmiakista. Muutenkin ihmiset olivat kiinnostuneita, mistä Pauliina on kotoisin.

– Suomea luultiin Yhdysvaltojen osavaltioksi tai maaksi Aasiassa. Kerroin, että meillä asuu joulupukki, mutta heidän mielestään se asuu Pohjoisnavalla.

Vaikka Pauliina osasi muutamia sanoja espanjaksi, hän puhui aluksi elekielen lisäksi vain englantia. Lopulta piti vain ryhtyä itsekin puhumaan maan kieltä.

– Tukihenkilömme opetti minulle ja saksalaiselle vaihto-oppilaskaverilleni espanjaa. Viiden kuukauden jälkeen ymmärsimme kieltä jo tosi hyvin, ja hiljalleen uskalsimme itsekin puhua sitä. Nykyään osaan espanjaa tosi hyvin, Pauliina kertoo.

Vuosi on itsestä kiinni

Nainen matkalaukun kanssa lentokenttärakennuksen edessä.Pauliinan mielestä paras aika vaihto-opinnoille on lukion ensimmäisen vuoden jälkeen, jolloin on ehtinyt jo vähän itsenäistyä.

– Lukiossa oppii muun muassa vastuuta opiskelusta ja omista asioista huolehtimisesta. Jos on liian kiinni omissa vanhemmissa, ei kannata lähteä.

Vaihto-oppilasvuosi opetti Pauliinalle paljon muutakin kuin espanjan kielen. Suomesta hän oppi arvostamaan eniten maan turvallisuutta.

– Kun huomasin selviytyväni hyvin itse, itseluottamukseni kasvoi ja itsenäistyin. Aiemmin olin ujo, mutta vuodessa minusta tuli paljon puheliaampi. Tulin myös suvaitsevaisemmaksi ja kiinnostuin enemmän muista kulttuureista. Nykyään vietän koulussa paljon aikaa vaihto-oppilaiden kanssa. Ennen lähinnä kiersin heidät kaukaa, Pauliina listaa.

Pauliina kuvailee vuottaan sanoin kuvaamattoman upeaksi, eikä häntä haittaa edes se, että toinen lukioluokka piti käydä kavereita jäljessä. Opinnot ulkomailla eivät korvaa suomalaisia lukiokursseja. Vaihto-oppilasvuoden onnistuminen on kuitenkin pitkälti itsestä kiinni.

– Täytyy olla rohkea ja avoin uusille asioille sekä uskoa kielen oppimiseen. Tarvitaan myös tahdonvoimaa, että vuosi onnistuu. Kun oli kotiinpaluun aika, itkin lentokentällä, koska en halunnut lähteä, Pauliina muistelee.

Teksti: Kirsi Pitkäranta, Viestintätoimisto Deski Oy

Valokuvat: Tomi Karmaluoto

Lue lisää opiskelijavaihdosta

CIMOn Maailmalle.net -palvelusta.

Video

Vaihto-opiskelu – oppii kieltä ja kulttuuria