Skip to content

Korkeakoulujen syksyn yhteishaun tulokset valmiita. Korkeakoulut ilmoittavat valinnan tuloksesta hakijoille. 

 

Terveys ja hyvinvointi, ravitsemus- ja lääketiede

Katso kaikki teemaan liittyvät artikkelit

Väitöskirja on ajokortti tulevaisuuteen

Opiskelijat työskentelevät biotieteiden laitoksen laboratoriossa. Kuva: Jyrki Vesa

Työelämätutkija Anu Kajamaa ei aikonut tutkijan uralle, mutta päätyi sille osittain vahingossa. Hän kehittää suomalaista terveydenhuoltoa ja mainitsee työnsä parhaimmaksi puoleksi käytännönläheisyyden. Tutkijalta vaaditaan pitkäjänteisyyden lisäksi muun muassa verkostoitumista ja oma-aloitteisuutta.

Anu Kajamaalle kävi kuten monelle muullekin tutkijalle: hän sai pro gradu -toimeksiannon tutkimuskeskuksesta ja kiinnostui aiheestaan entisestään. Niinpä hän haki muiden kannustamana tohtorikouluun ja päätyi sitä kautta tutkijan uralle. Anun mukaan yksi väärinkäsitys tutkijoista on, että heidän kuvitellaan työskentelevän omissa kammioissaan.

– Tällä hetkellä tutkin erikoissairaanhoidon muutosprosesseja. Työni on sosiaalista ja kaikkea muuta kuin yksin puurtamista. Parhaita puolia tutkimuksessani on se, että sillä on konkreettista vaikutusta, kertoo Anu Kajamaa, joka työskentelee Helsingin yliopiston toiminnan, kehityksen ja oppimisen tutkimusyksikössä.

Väitöstilaisuus huikea kokemus

Kahden vuoden tohtorikoulutus opetti tutkimaan, arvioimaan ja perustelemaan omaa tutkimusaihettaan. Anu valitsi artikkelimuotoisen työskentelytavan, ja väitöskirjaprosessi kesti neljä vuotta. Väitöstilaisuus oli perinteitä täynnä oleva kokemus.

– Siihen täytyy mennä hyvin valmistautuneena ja levänneenä. Ylipäätään on oltava varma omasta tutkimuksestaan. Minun tilaisuuteni oli antoisa, lähes kolmen tunnin akateeminen debatti. Sen jälkeistä fiilistä on mahdotonta kuvailla.

Väitöksen jälkeen Anu lähti tutkijavaihtoon kolmeksi kuukaudeksi Yhdysvaltoihin. Siellä hän sai kansainvälistä näkökulmaa ja näkyvyyttä aiheelleen sekä verkostoitui. Verkostoituminen on ensi arvoista ja onkin löydettävä henkilöt, jotka samalla sekä tukevat että haastavat omaa ajatusmaailmaa.

– Syksyllä lähden vierailulle pariisilaiseen yliopistoon, jonne toinen väitöskirjani tarkastajista kutsui minut. Muutenkin yritän toimia mahdollisimman kansainvälisesti, vierailen useissa ulkomaisissa seminaareissa sekä osallistun tutkija- ja opetusvaihtoihin. Kaikki on omasta aktiivisuudesta kiinni.

Työnsä saa määritellä itse

Osallistuminen kansainvälisiin seminaareihin vaatii aikaa ja kirjoitusintoa: matka-avustusten hakeminen ja ennen seminaaria vaadittavan viidentoista sivun konferenssipaperin työstäminen eivät käy käden käänteessä. Toisaalta paperia voi jatkaa artikkeliksi kansainväliseen julkaisuun.

– Artikkelien julkaiseminen on tutkimusmaailmassa tärkein arvostuksen ja tutkimuksen laadun mittari. Eri lehdissä julkaistavat artikkelit ovat eriarvoisia. Suomalaisen tutkijan täytyisi julkaista myös suomen kielellä toisinaan.

Kenelle tutkijan työ sopii?

Tutkijaksi aikovalta vaaditaan ennen kaikkea sosiaalisia taitoja. Työssä tarvitaan pitkäjänteisyyttä sekä kritiikin sietokykyä, sillä esimerkiksi artikkeliprosessit voivat kestää vuosia ja rahoituksien hakeminen on työlästä.

– Hankkeiden määräaikaisuuksien vuoksi taloudellinen suunnitelmallisuus voi olla haastavaa. Työni ei rajoitu toimistoaikaan, sillä oma tutkimus pyörii mielessä koko ajan. Väittelemään ei kannata ryhtyä vain siksi, että suvussa arvostetaan tohtoreita.

Toistaiseksi Anu on vasta tutkijauransa alussa eikä voisi kuvitella mielekkäämpää työtä. Myöhemmin voisi harkita työskentelevänsä esimerkiksi erikoissuunnittelijana, konsulttina tai tutkijana jossakin tutkimuslaitoksessa.

– Työmarkkinoilla tohtorin tutkinto on erinomainen kilpailuetu, sillä onhan se korkein mahdollinen koulutus, jonka itselleen voi hankkia.

Anun vinkit tutkijaksi aikovalle:

  • Hakeudu gradun tekijäksi tutkimushankkeeseen. Myös maisterikouluista saa tukea ja apua ajatuksilleen.
  • Graduvaiheessa kannattaa lähteä vaihto-opiskelijaksi, jotta saa kansainvälistä kokemusta.
  • Panosta graduun, siitä on saatava arvosanaksi vähintään cum laude approbatur.
  • Käy väitöstilaisuuksissa hakemassa ideoita ja oppimassa. Pohdi omaa tutkimusaihetta.
  • Väitöskirjan tekemiseen on kaksi vaihtoehtoa: hakeutuminen tohtorikouluun tai apurahan hakeminen.
  • Käytännöt eroavat eri yliopistoissa paljonkin.
  • Lisätietoja kannattaa etsiä yliopistojen sivuilta ja tiedekunnasta, jossa on itse opiskellut.